Palkansaajan ääni ratkaisee. | Eurovaalit 2014

Taustoittavat artikkelit ja kirjoitukset

EKP:n pitäisi harjoittaa keveämpää rahapolitiikkaa

24.04.2014 | Heikki Taimio


EU-kansalaisia kuunnellaan - ensimmäinen eurooppalainen kansalaisaloite etenee

24.04.2014 | Päivikki Kumpulainen


Suomalaisia ja eurooppalaisia ääniä samapalkkaisuudesta

23.04.2014 | Outi Viitamaa-Tervonen


Laita mepin selkä seinää vasten!

01.04.2014 | Markus Penttinen


Kauppapolitiikka

01.04.2014 | Aleksi Kuusisto


Euroopan talouspolitiikka kuntoon

19.03.2014 | Ilkka Kaukoranta


Tuki osaajille/ Panostukset omaan tulevaisuuteemme

19.03.2014 | Pekka Pellinen


Syitä äänestää EU-vaaleissa, osa I: Komennusmiehet

19.03.2014 | Johanna Hellsten


Työelämän parantaminen Eu:n ykköshankkeeksi

19.03.2014 | Leila Kurki


Onnea Matti, Pekka, Vesa ja Juha

19.03.2014 | Tanja Lehtoranta


Suomi ulos EU:sta menestyvän Norjan seuraksi?

19.03.2014 | Markus Penttinen


Euroopan työmarkkinoille toimivuutta joukkokanteen avulla

19.03.2014 | Jaana Meklin


Eurooppalaisia työelämän pelisääntöjä tarvitaan

19.03.2014 | Pekka Ristelä


Pink Floyd on väärässä

12.03.2014 | Ritva Semi


Työsuojelu pois pakastimesta EU!

10.03.2014 | Kari Mäkelä


Suurten yritysten vastuullisuusraportointi pakolliseksi

10.03.2014 | Pekka Ristelä


Ponnisteluja EU:n työaikadirektiivin uudistamiseksi on jatkettava

10.03.2014 | Ari Åberg


Laadukkaat julkiset palvelut hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn turvaajina

10.03.2014 | Päivikki Kumpulainen


Virolaisille mieluisin työkohdemaa on Suomi

10.03.2014 | Pirkko Nikula




19.03.2014

Eurooppalaisia työelämän pelisääntöjä tarvitaan

Euroopan unionista on toukokuun eurovaaleihin päättyvän vaalikauden aikana puhuttu ehkä enemmän kuin koskaan. EU-asioista on Suomessakin tullut uudella tavalla politiikan arkipäivää. Toivoa sopii, että tämä näkyy eurovaaleissa aikaisempaa suurempana äänestysaktiivisuutena.

Kansalaisten äänestysinnon kannalta harmillista on ollut keskustelun rajoittuminen muutamiin, lähinnä Euroopan talouskriisiin liittyviin aiheisiin. Kriisin ratkaiseminen on toki äärimmäisen tärkeä ja mahdollisimman laajan julkisen keskustelun ansaitseva asia. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että EU on paljon muutakin kuin yhteinen valuutta ja kriisimaiden tukipaketit.

EU:lla on paljonkin tekemistä myös sen kanssa, minkälaisin ehdoin Euroopassa tehdään työtä. Tämä nähtiin jo unionin varhaisina vuosina, kun tavaroiden, pääomien ja ihmisten vapaaseen liikkumiseen perustuvat eurooppalaiset sisämarkkinat luotiin. Ymmärrettiin, että lisääntyvälle kilpailulle pitää asettaa rajat: yhteiset pelisäännöt siitä, millä keinoin kilpailuetua on luvallista hankkia. Tässä tarkoituksessa määriteltiin myös joukko työntekijöiden oikeuksia, joiden on toteuduttava kaikissa jäsenmaissa.

Ajan mittaan EU:ssa on hyväksytty yhteisiä säännöksiä muun muassa työajoista, työelämän tasa-arvosta, työturvallisuudesta ja työntekijöiden kuulemisesta. Myös maasta toiseen liikkuvien työntekijöiden oikeuksista on säädetty useammassakin direktiivissä.

Suomalaisessa työelämässä EU-lakien vaikutusta ei välttämättä helposti huomaa, vaikka ovat ne meilläkin vaikuttaneet esimerkiksi työsuojelun parantamiseen. Varsinkin itäisen Euroopan uudemmissa EU-maissa yhteiset eurooppalaiset säännöt ovat kuitenkin työntekijöille korvaamattoman arvokas selkänoja. Ne ovat heille turva siitä, että heidän työpaikkojaan ei globaalin talouden kilpailussa alisteta oikeudettomiksi hikipajoiksi. Samalla ne turvaavat meille suomalaisille edes hieman tasavertaisemman kilpailun kansainvälisillä markkinoilla: tiedämme, että työn hintaa ei EU:n sisällä voida polkea ihan millä keinolla tahansa.

Eurooppalaisille työelämän pelisäännöille on siis vahvat perusteet, katsoopa asiaa sitten yhteisten eurooppalaisten arvojen tai kapeammin suomalaisten oman edun näkökulmasta. Helppoa niiden puolustaminen ei silti aina ole. Joillekin EU-päättäjille näyttää olevan työntekijöiden oikeuksia tärkeämpää tukea yritysten vapautta hyödyntää halvinta mahdollista työvoimaa. Jotkut toiset taas vastustavat kaikkia EU:n säädöksiä ihan periaatteen vuoksi ja tulevat sitä kautta – ehkä ymmärtämättään – heikentämään suomalaistenkin työntekijöiden mahdollisuuksia pitää kiinni oikeuksistaan.

Eurovaalien lähestyessä onkin hyvä haastaa ehdokkaat avaamaan kantojaan tarkemmin. Jos joku esimerkiksi kertoo puolustavansa suomalaista työntekijää ja vastustavansa EU-tason sääntelyä, hänen on syytä selittää, millä muulla keinolla työehtojen polkeminen ja epäreilu kilpailu saadaan kuriin.




Pekka Ristelä
johtaja
Palkansaajajärjestöjen EU-edustusto FinUnionsin