Palkansaajan ääni ratkaisee. | Eurovaalit 2014

Taustoittavat artikkelit ja kirjoitukset

EKP:n pitäisi harjoittaa keveämpää rahapolitiikkaa

24.04.2014 | Heikki Taimio


EU-kansalaisia kuunnellaan - ensimmäinen eurooppalainen kansalaisaloite etenee

24.04.2014 | Päivikki Kumpulainen


Suomalaisia ja eurooppalaisia ääniä samapalkkaisuudesta

23.04.2014 | Outi Viitamaa-Tervonen


Laita mepin selkä seinää vasten!

01.04.2014 | Markus Penttinen


Kauppapolitiikka

01.04.2014 | Aleksi Kuusisto


Euroopan talouspolitiikka kuntoon

19.03.2014 | Ilkka Kaukoranta


Tuki osaajille/ Panostukset omaan tulevaisuuteemme

19.03.2014 | Pekka Pellinen


Syitä äänestää EU-vaaleissa, osa I: Komennusmiehet

19.03.2014 | Johanna Hellsten


Työelämän parantaminen Eu:n ykköshankkeeksi

19.03.2014 | Leila Kurki


Onnea Matti, Pekka, Vesa ja Juha

19.03.2014 | Tanja Lehtoranta


Suomi ulos EU:sta menestyvän Norjan seuraksi?

19.03.2014 | Markus Penttinen


Euroopan työmarkkinoille toimivuutta joukkokanteen avulla

19.03.2014 | Jaana Meklin


Eurooppalaisia työelämän pelisääntöjä tarvitaan

19.03.2014 | Pekka Ristelä


Pink Floyd on väärässä

12.03.2014 | Ritva Semi


Työsuojelu pois pakastimesta EU!

10.03.2014 | Kari Mäkelä


Suurten yritysten vastuullisuusraportointi pakolliseksi

10.03.2014 | Pekka Ristelä


Ponnisteluja EU:n työaikadirektiivin uudistamiseksi on jatkettava

10.03.2014 | Ari Åberg


Laadukkaat julkiset palvelut hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn turvaajina

10.03.2014 | Päivikki Kumpulainen


Virolaisille mieluisin työkohdemaa on Suomi

10.03.2014 | Pirkko Nikula




24.04.2014

EKP:n pitäisi harjoittaa keveämpää rahapolitiikkaa

Euroopan keskuspankilla (EKP) on ollut epäilemättä suuri vaikutus siihen, että eurokriisi on päätynyt nykyiseen suvantovaiheeseensa. Sen jälkeen kun finanssikriisi alkoi syksyllä 2008, se on alentanut ohjauskorkoaan yhteensä neljä prosenttiyksikköä, aloittanut kriisimaiden valtionlainojen osto-ohjelman, myöntänyt pankeille kolmivuotista lainaa yhden prosentin korolla ja muutenkin helpottanut pankkien keskuspankkirahoitusta. Kaikkein merkittävin oli kuitenkin EKP:n kesällä 2012 antama lupaus ostaa tarvittaessa ja tietyin ehdoin rajattomasti valtionlainoja jälkimarkkinoilta. Sen jälkeen kriisimaiden valtionlainojen korot ovat laskeneet useilla prosenttiyksiköillä.

 

Viimeisimmässä kokouksessaan 6.3. EKP:n neuvosto ei tehnyt uusia rahapoliittisia päätöksiä. Tätä passiivisuutta on ihmetelty, koska helmikuussa euroalueen 0,7 prosentin inflaatiovauhti (laskua vuodessa 1,2 prosenttiyksikköä) jäi selvästi EKP:n tavoitteesta, joka on alle 2 prosenttia mutta lähellä sitä. Kansainvälinen valuuttarahasto, OECD ja – hieman maltillisemmin sanakääntein – jopa Euroopan komissio ovat kehottaneet EKP:tä jatkamaan politiikkansa keventämistä. Sitä on varoiteltu jopa uhkaavasta deflaatiosta.

 

EKP:n pääjohtaja Mario Draghi huomautti 6.3. pidetyn kokouksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, ettei euroalueella ole havaittavissa laajojen tuoteryhmien hintojen laskua eikä itseään ruokkivaa deflaatiota. Energian hinta on laskenut selvimmin; Draghin mukaan vuoden 2012 1. neljänneksen jälkeen tapahtuneesta 1,9 prosenttiyksikön alenemisesta inflaatiossa 2/3 (1,3 prosenttiyksikköä) johtui energian hintojen laskusta. Euron noin 8 prosentin vahvistuminen vastaavana aikana on alentanut inflaatiovauhtia 0,4-0,5 prosenttiyksikköä.

 

EKP ei kuitenkaan perusta rahapoliittisia päätöksiään toteutuneeseen inflaatioon vaan keskipitkän aikavälin (1,5-2 vuoden) inflaatio-odotuksiin, koska rahapoliittiset toimenpiteet vaikuttavat viiveellä. Se tekee omia inflaatioennusteitaan ja viittaa myös muiden asiantuntijoiden ennusteisiin (taulukko), jotka osoittavat inflaation pysyvän lähiaikoina selvästi alle kahdessa prosentissa.

 

Taulukko. EKP:n ja sen mainitsemien muiden asiantuntijoiden inflaatio-ennusteita euroalueelle.

  2014 2015 2016
EKP 1,0 1,3 1,5
Survey of Professional Forecasters 1,1 1,4 1,7
Consensus Economics 1,0 1.4 1,8
Euro Zone Barometer 1,0 1,3 1,8
Euroopan komissio 1,0 1,3 -
OECD 1,2 1,2 -
IMF 1,5 1,4 1,5

Lähde: EKP:n kuukausikatsaus, maaliskuu 2014, s. 97.
 

Näiden ennusteiden mukaan euroalueen inflaatio kiihtyy hitaasti. EKP ennustaa sen kohoavan vuoden 2016 viimeisellä neljänneksellä 1,7 prosenttiin, joka on jo lähellä sen tavoitetta. Sen mukaan deflaation todennäköisyys on tällä aikajaksolla mitätön. 6.3. pitämässään lehdistötilaisuudessa pääjohtaja Draghi väitti euroalueen inflaatio-odotusten olevan ”hyvin ankkuroituneita”.

 

Euroalueen inflaatio-odotukset ovat kuitenkin tulleet viime aikoina selvästi alaspäin. Asiantuntijoiden odotukset voivat myös olla harhaisia. EKP:n heinäkuun 2006 kuukausikatsaus arvioi niiden painottavan usein liikaa toteutunutta inflaatiota, mikä merkitsee, että inflaation hidastuessa (kuten nyt) nämä odotukset jäävät liian korkeiksi. Näin näyttää käyneenkin: EKP:n käyttämien asiantuntijoiden keväällä 2012 muodostamat inflaatio-odotukset ylittivät 0,2-0,4 prosenttiyksiköllä vuoden 2013 toteutuneen inflaation. EKP:ta on varoitettu samanlaisista deflaatiokokemuksista, joita Japanilla on ollut 1990-luvulta lähtien. Japanin keskuspankin julkaisema tutkimus havaitsi, että ekonomisteilta kului pitkä aika inflaatio-odotustensa alentamiseen nollatasolle ja sen alle.

 

Ihmetystä herättää myös se, että EKP:n heinäkuun 2006 kuukausikatsaus käsitteli markkinoiden inflaatio-odotuksia, mutta niitä ei mainita nyt lainkaan. Tuon katsauksen johtopäätös oli nimenomaan, että myös markkinoiden odotukset on otettava huomioon. Rahoitusmarkkinoiden inflaatio-odotukset (kuvio 1) euroalueelle keskimäärin seuraavien kahden vuoden ajalle ovat alentuneet selvästi ja jäävät jo alle yhden prosentin. Optiomarkkinoilla pidetään deflaatiota aiempaa todennäköisempänä. Pääjohtaja Draghin vajavaisesti perustelema väite ”hyvin ankkuroituneista” inflaatio-odotuksista kuulostaa hieman oudolta, ellei suorastaan tarkoitushakuiselta: näin hän voi puolustaa keskuspankin toimettomuutta. 

 

Kuvio 1. Keskimääräisiä inflaatio-odotuksia seuraavien 2, 10 ja 30 vuoden ajalle mittaavat nollakuponkilainojen koronvaihtosopimukset 18.3.2011–13.3.2014. 


Lähde: Nordea
 

Vaikka euroalue ei vajoaisikaan deflaatioon, aiheuttaa hyvin matala inflaatio vaikeita ongelmia. Kriisimaiden on tuskallista parantaa kilpailukykyään, koska ne tarvitsevat siihen matalampaa inflaatiota kuin muualla euroalueella. Velkataakkojen keventäminen on vaikeampaa matalan inflaation oloissa. Matalimman inflaation maat ovat myös niitä, joilla velkataakka on suurin ja reaalikorot korkeimmat. Korkeat reaalikorot vaikeuttavat työttömyyden alentamista. Finanssikriisin puhkeamisen jälkeen euroalueen työttömyysaste on noussut noin viisi prosenttiyksikköä, keskimäärin 12 prosenttiin. Kreikassa ja Espanjassa se on yli 25 prosenttia.

 

Sääntöjensä mukaisesti EKP voisi edistää työllisyyttä, mikäli sen inflaatiotavoite ei vaarannu. Eräät vertailut (esim. tämä) ns. Taylorin säännöllä – joka liittää ohjauskoron inflaatiovauhtiin ja työttömyyteen (tai ns. tuotantokuiluun) – viittaavat siihen, että vaikka EKP olisikin asettanut ohjauskorkonsa keskimäärin oikealle tasolle, pitäisi sen olla kriisimaille selvästi negatiivinen. Tällaiset arviot riippuvat aina käytetyn menetelmän yksityiskohdista. Esimerkiksi jos katsotaan, että työttömyysasteen painoarvo ja etenkin sen etäisyys täystyöllisyydestä ovat em. vertailussa liian pienet, tulisi Taylorin säännön mukaan ohjauskorkoa alentaa.

 

Suomen inflaatio on euroalueen korkein ja työttömyysaste selvästi alempi, joten em. säännön mukaan ohjauskoron tulisi olla Suomelle nykyistä selvästi korkeampi. Kuitenkin Taylorin säännön erilaisessa versiossa Suomen osin kulutusverojen korotuksista johtuva, euroalueen keskiarvoa korkeampi inflaatio ja etenkin iso tuotantokuilu (bkt:n ja potentiaalisen tuotannon erotus) voisivat perustella nykyistä selvästi alempaa ohjauskorkoa.

 

EKP on aina perustellut matalaa inflaatiotavoitettaan sillä, että inflaatio haittaa pitkän ajan talouskasvua. Useat tuoreet empiiriset tutkimukset (esim. tämä) kuitenkin viittaavat siihen, että kehittyneissä maissa se inflaation taso, jolla alkaa esiintyä haittoja talouskasvulle, on selvästi korkeampi kuin EKP:n inflaatiotavoite.

 

Torjuakseen liian matalaa inflaatiota ja deflaatiota sekä edistääkseen työllisyyttä EKP voisikin harjoittaa nykyistä huomattavasti keveämpää rahapolitiikkaa. Se on jo harkinnutkin useita keinoja. Ohjauskorkoa voitaisiin vielä alentaa, ja sen ennaltaohjausta voitaisiin vahvistaa. Valtionlainojen ostojen sterilisoinnin (so. vastaavan rahamäärän vetäminen pois pankeilta muilla keinoin) lopettaminen on myös yksi keino EKP:n listalla. Näillä kahdella keinolla ei olisi kuitenkaan kovin isoja vaikutuksia. Tehokkaammat keinot liittyvät EKP:n lainanannon lisäämiseen paitsi valtionlainojen osalta myös sen ulottamiseen joihinkin yksityisen sektorin velkakirjoihin.

 

Kuvio 2 osoittaa, kuinka rahan tarjonnan kasvu on viime aikoina hidastunut (laajan rahavarannon kasvuvauhti on jäänyt selvästi EKP:n aiemmin tavoitteleman 4,5 prosentin alle) ja pankkien ja muiden rahoituslaitosten luotonanto kotitalouksille ja yrityksille on supistunut kiihtyvää vauhtia. Nämä tekijät ovat osaltaan olleet euroalueen heikon talouskehityksen ja myös madaltuneen inflaation taustalla.

 

Kuvio 2. Suppean rahavarannon (M1), laajan rahavarannon (M3) ja rahoituslaitosten yksityiselle sektorille myöntämien luottojen kasvu euroalueella 2002:01–2014:02

Lähde: EKP

Saksan Bundesbank on suhtautunut hyvin nihkeästi EKP:n lainanannon laajentamiseen, jonka se pelkää kiihdyttävän inflaatiota ja myös heikentävän kriisimaiden halukkuutta rakenteellisiin uudistuksiin. EKP:n lupaus periaatteessa rajattomasta valtionlainojen ostosta sai viime syksynä paljon kritiikkiä Saksan perustuslakituomioistuimelta, joka kuitenkin siirsi asian EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi. Mikäli tuomioistuin katsoo velkakirjojen ostot laittomiksi, poistuu EKP:ltä yksi hyvin tärkeä (joskin toistaiseksi toteuttamaton) väline sen varalle, että eurokriisi kärjistyy uudelleen.

 

Ensi lokakuuhun mennessä toteutettavat pankkien taseiden tarkastukset voivat aiheuttaa tilanteen, jossa niitä on pääomitettava julkisin varoin. Tämä ei välttämättä edellyttäisi EKP:ltä valtion velkakirjojen ostoja vaan mahdollisesti muita toimenpiteitä. EKP:n onkin viisasta ”varata paukkujaan” tätä tilannetta varten, mikä saattaa osaltaan selittää sen nykyistä passiivisuutta.

 




Heikki Taimio
Erikoistutkija
Palkansaajien tutkimuslaitos