Ehdokasnumero: 197
Kotipaikkakunta: Pielavesi
Olen kansanedustaja ja mieheni kanssa maatilayrittäjä. Olen Suomen suurimman poliittisen naisjärjestön, Suomen keskustanaisten, puheenjohtaja. Koulutukseltani olen agrologi-AMK ja ammatillisten aineiden opettaja.
Olen kahden aikuisuutta kolkuttelevan lapsen äiti. Asun Pohjois-Savossa, sukujuuriltani olen pohjalainen ja karjalainen.
Haluan olla rakentamassa inhimillistä, selkeää ja turvallista yhteisöä. Teen sen terveellä kriittisyydellä ja aktiivisuudella, tinkimättömästi koko Suomen ja suomalaisten etua ajaen.
Olen eurovaaliehdokkaana maakuntien ja maaseudun edustaja. Alueellisten asioiden ja ihmisten asialla oleminen on minun juttuni, olen ennen muuta alueiden erityisolojen viestinviejä ja ihmisten puolustaja.
Suhtaudun Euroopan unioniin realistisesti. EU- ja euroalueen jäsenyys ovat tosiasioita. Niiden osalta liittymiskeskustelu käytiin jo useampi Euroopan parlamentin kausi sitten, sitä ei ole syytä enää jatkaa. Pidän tärkeänä sitä, että Suomi ja valittavat Euroopan parlamentin jäsenet vievät suomalaista linjaa Eurooppaan. Suomen on oltava aktiivisesti edustettuina keskeisissä vaikuttamisen paikoissa ja pöydissä.
EU-jäsenyydessä myönteisiä asioita ovat esimerkiksi turvallisuus ja vapaa liikkuvuus. Pidän tärkeänä, ettei Suomi rakenna muureja ulkomaailmaan nähden varsinkaan nyt, kun maamme talouden kannalta tärkeä vienti ei vedä.
Jotkin asiat EU:ssa herättävät minussa kriitikon. En hyväksy sitä, ettei unioni ole keskittynyt hoitamaan kunnialla niitä asioita, joita varten se on perustettu. Talous horjuu ja EU:n voima vakauttajana on merkitykseltään heikentynyt. Piikin avaaminen talouskriisimaille, jotka eivät ole kyenneet täyttämään sovittuja ehtoja, on syönyt kansalaisten uskoa Euroopan unioniin. Tilanne on korjattava.
Palkkauskysymykset ovat esimerkki asioista, joita ei mielestäni ensisijaisesti pidä viedä EU-tasolle. Sen sijaan voisimme viedä omaa neuvottelukulttuuriamme muihin EU-maihin. Haluan, että suomalaisten ja Suomessa työskentelevien työehdoista sopivat tulevaisuudessakin työmarkkinaosapuolemme totuttuun tapaan.
Suomalaisen työn lisääminen tuo maallemme talouskasvua. Suomalaisen työn lisäämisen mahdollisuudet taas ovat suoraan riippuvaisia siitä, ettei meillä ole moninkertaisia työmarkkinoita vaan samat säännöt kaikilla!
Erot jäsenmaiden välillä ovat tässä todella suuria, en usko, että irtisanomissuojaa yhtenäistetään seuraavalla parlamenttikaudella.
Tämä ei yksin ole riittävä toimi. Merkittävä osa palkansaajista työskentelee pienissä ja jopa mikroyrityksissä eivätkä he pääse välttämättä hyötymään joukkokanneoikeudesta joka tapauksessa. Pienissä yrityksissä työntekijät pystytään yksilöimään eikä suojaa siksi pääse syntymään.
En kannata syvälle menevää työlainsäädännön harmonisointia EU:ssa, vaan pitäisin sen ennen muuta jäsenmaiden toimivallassa. Joistakin EU:n perusperiaatteita käytäntöön soveltavia asioita olisi kuitenkin syytä linjata kaikkia jäsenmaita velvoittavasti. Työajoista säätäminen edistäisi työntekijöiden oikeuksia ja samalla jäsenmaiden välistä tasa-arvoa.
Tämä on käsittääkseni asia, jota sekä työntekijät että työnantajat toivovat. Työsuojelun edistäminen on aihepiiri, joka edustaa työelämäasioissa hyvin EU:n tehtäviin kuuluvia kysymyksiä.
Vastauksia painotetaan kysymysryhmän sisällä. Kuinka tärkeä tämä kysymys on?
Toimiva pankkisektori on välttämätön EU:n taloudelle ja työpaikkojen syntymiselle. Siksi pankkialaa koskevat yhteiset säännöt ja valvonta ovat välttämättömiä. Talletussuoja on kuitenkin syytä pitää kansallisena.
Vastauksia painotetaan kysymysryhmän sisällä. Kuinka tärkeä tämä kysymys on?
Verotusta ei pidä harmonisoida unionin alueella. Olen erittäin varovainen lisäämään EU:n toimivaltaa millään tavalla verotuskysymyksiin. Yritysverotuksen toisistaan poikkeavat tasot tuovat ehkä vääristyneen kilpailutilanteen sisämarkkinoille, mutta silti lähtisin edistämään asiaa ensisijaisesti sopimusteitse jäsenmaiden kesken.
Vastauksia painotetaan kysymysryhmän sisällä. Kuinka tärkeä tämä kysymys on?
Maatalous on meille kaikille elintärkeänä toimialana vakavassa kustannuskriisissä eikä sen tukemista pystytä toistaiseksi vähentämään. Maatalouden ohella koheesiopolitiikka on toinen merkittävä budjettilohko EU:ssa. Sen alla olevien rakennerahastojen kautta luodaan nimenomaan työpaikkoja ja kehitetään yritysten toimintaedellytyksiä. Rakennerahastoista tuetaan merkittävästi myös suomalaisia yliopistoja ja ammattikorkeakouluja eli tutkimusta ja koulutusta. Sen lisäksi Horisontti 2020 -puiteohjelma antaa suoraan rahoitusta tutkimukselle. Pelkään, että nykyistä suurempi painotus suoraan tutkimusrahoitukseen ei suosisi suomalaisia tutkimuslaitoksia, vaan suurempia yksiköitä muissa EU-maissa. Siksi tuen nykyistä järjestelmää myös jatkossa.
Vastauksia painotetaan kysymysryhmän sisällä. Kuinka tärkeä tämä kysymys on?
Aivan ehdottomasti näin! Veronkierron ja harmaan talouden vastainen työ on juuri sellaista sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa, joka sopii ja on tarpeen unionin alueella.